Rotu
Fieldspanieli on alkuperältään englantilainen, metsästykseen ylösajavaksi lintukoiraksi jalostettu rotu, joka on säilyttänyt alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan tarvittavat ominaisuutensa näihin päiviin asti.

Ulkoinen olemus
Tämän rodun tunnistaa ensi silmäyksellä spanieliksi esimerkiksi korvien ja pään muodon perusteella. Fieldspanieli (säkäkorkeus 46 cm ja paino 18-25 kg) muistuttaa lähinnä isokokoista cockerspanielia (säkäkorkeus 40 cm ja paino 12,5-14.5 kg). Fieldspanielin väri on musta, maksanruskea tai kimo (roan) tai mikä tahansa näistä väreistä punaruskein (tan) merkein. Yksivärisillä koirilla sallitaan valkoista tai kimon väriä rinnassa. Selvärajainen mustavalkoisuus tai maksanruskeavalkoisuus eivät ole hyväksyttäviä värejä. Korvat, rinta, etujalkojen takaosa, mahan alus, häntä sekä housukarvat ovat kauniisti hapsuttuneet. Karva on laadultaan sileää, kiiltävää ja helppohoitoista. Näyttelykoiria trimmataan mahdollisimman vähän ja huomaamattomasti.
Rotu on rakenteeltaan vahva ja sopusuhtainen.

Muut ominaisuudet
Käyttöominaisuuksiltaan fieldspanieli on monipuolinen yleiskoira, joka sopii hyvin monenlaiseen tarkoitukseen. Myös varsinaisessa metsästyksessä sitä käytetään vielä nykyisinkin, koemuotona Spanielien metsästyskoe SPME.
Sillä on vielä riistaviettiä reilusti tallella. Rodun yleisin harrastuslaji on metsästys-koirien jälkikoe MEJÄ, joka on kaikille roduille yhteinen harrastuslaji. Fieldspanieli on työskennellessään tarkka ja rauhallinen, useimmiten maavainuinen jäljestäjä.

Metsässä liikkuessaan se pysyttelee lähimaastossa, joitakin tarkistuspistoja lukuun ottamatta, joilta se palaa kuitenkin viipymättä takaisin. Se ui myös mielellään, joten sen kouluttaminen vedestä noutavaksi lintukoiraksi ei vaadi kohtuuttomasti työtä.

Se viihtyy aina siellä, missä isäntä tai emäntäkin on, joten ulkotarha ja juoksulanka eivät ole fieldspanielin jatkuvia pitopaikkoja, vaan sen paikka on siellä, missä muu väkikin on. Rotu on melko hiljainen ja vähän haukkuva, joten varsinaiseksi vahtikoiraksi se ei sovellu. Vieraisiin se suhtautuu rauhallisesti, joskus jopa hieman varautuneesti, olematta kuitenkaan aggressiivinen.
Muita koiria kohtaan se suhtautuu melko rauhallisesti, ja sopuisasti.

Aktiivisena ja liikunnallisena rotuna fieldspanieli tarvitsee runsaasti säännöllistä liikuntaa, mieluummin vapaana luonnossa, silloin kun se on olosuhteiden puolesta mahdollista. Agility on myös hyvä harrastus muun liikunnan lisäksi. Pelkäksi seuralaiseksi se ei ole ehkä paras mahdollinen vaihtoehto, sillä "fieldi" on hyvin toimelias, ja ilman ohjattua toimintaa se keksii helposti omat tekemisensä itse. Yhteistyöhaluisena ja oppivaisena rotuna fieldspanieli on melko helppo kouluttaa. Rotu on herkkäluonteinen, joten se ei kestä eikä tarvitse kovaa koulutusta, sillä älykkäänä rotuna se oppii helposti käyttämään hyväksi aikaisempia kokemuksiaan ja osaa siten myös "hyödyntää" omaksi edukseen tehdyt virheet ja epäjohdonmukaisuuden koulutuksessa. Fieldspanieli on luonteeltaan rauhallinen, iloinen ja vaatimaton seuralainen, jonka kanssa on helppo elää ja olla. Se kiintyy syvästi omaan perheeseensä. Kokemusten mukaan fieldspanieli sopii hyvin myös lapsiperheeseen.
(Teksti Virpi Kouvo)

Fieldin värejä
Rotumääritelmän mukaan fieldspanielin väri on musta, maksanruskea tai kimo (roan) tai mikä tahansa näistä väreistä punaruskein (tan) merkein. 
Yksivärisillä koirilla sallitaan valkoista tai kimon väriä rinnassa.
Selvärajainen mustavalkoisuus tai maksanruskeavalkoisuus eivät ole hyväksyttäviä värejä.